Yhteystiedot

Ehdokas numero 453
Helsingin vaalipiiri

Jaakko Vasankari
044-9664659
jage.vasankari ät gmail.com

Vaalipäällikkö:
Kaisu Suopanki

kaisu.suopanki ät gmail.com

Jaakkobongaus

Liity postituslistalle

Sähköpostiosoite

Teemat

 nato_jage.jpg

 

Julkinen tila


”Minä käytän pipoa varsinkin kesäisin kun on kuuma – ja sisätiloissa”


Jonkun teorian mukaan, kaikki mikä kuuluu kaupungille, kuuluu sen asukkaille. Kaupungilla kävellessä on kuitenkin vaikea olla kiinnittämättä huomiota kieltoihin asiattomasta oleskelusta. Tämä yhteinen ja julkinen tila on pienenemään päin. Kontrolli kaupunkilaisten liikkumisesta kasvaa. Tavoitteena julkinen tila, jossa saa vetää runoja Rautatientorilla, Greenpeacen kaverit saavat feissata itselleen jäseniä Kampin kauppakeskuksessa ja pitkään tyhjillään olevat talot voidaan ottaa käyttöön omatoimisesti, jos niille ei kerta löydy mitään muuta käyttöä.

Joukkoliikenne


”Minulla on kaksi ristiriitaista periaatetta. Olen ratkaissut ristiriidan maksamalla joukkoliikenteen lipuista silloin, kun minulla on varaa siihen.”


Alkaapi kuulkaas olla niin, että kun joukkoliikenteen lippujen pitäisi pienin lapsen askelin mennä kohti maksuttomuutta, niin suunta on jatkuvasti kasvavissa lippujen hinnoissa. Toisenlainen joukkoliikenne on mahdollista. Ei se ole utopiaa tai vastoin jotain luonnonlakia, vaan kaikki säännöt, jopa markkinataloudessa, ovat ihmisten luomia. Valtuustolla on kaikki valta muuttaa joukkoliikenne maksuttomaksi. Siksi sinne pitää valita sellaisia ihmisiä, jotka pitävät maksuttomuutta tavoiteltavana asiana. Siksi sinne pitää valita Vasemmistoliiton ehdokkaita.

Siirtolaisuus

"Me kaikki olemme siirtolaisia jossain."

Hyvä esimerkki siitä miten kaupungin johtoa voidaan pitää kiltisti sanoen hieman rasistisena, on suhtautuminen romanikerjäläiseen. Kun Vapaa liikkuvuus –verkosto yritti järjestää fyysistä ja henkistä tukea Helsinkiin tulleille romaneille, kaupungilta annettiin toisenlaista viestiä: ”älkää antako rahaa niille”, ”kyseessä on järjestäytynyt rikollisuus”, ”ei he voi asua tyhjillään olevassa talossa, koska siellä ei ole niin turvallista kuin siltojen alla”, ”jos ette poistu maasta, takavarikoimme lapsenne”, yms.

Toisenlainen johto olisi ajatellut, että ihmiset liikkuvat leveämmän leivän perässä niin Helsingissä, muissa maissa kuin maitten rajojen ylitsekin. Tässä ei ole mitään väärää. Niin on tehty aina ja niin tullaan tulevaisuudessakin tekemään. Vasemmistolaisesta näkökulmasta tätä pitäisi enemmänkin tukea kuin yrittää kontrolloida liiaksi.

Suora vaikuttaminen

"Demokratia on huonoin järjestelmä, jota on kokeiltu. Jos ei oteta huomioon kaikkia muita kokeilemiamme malleja."

Edustuksellinen demokratia on sinällään kannatettavaa jonkinlaisen tehokkuuden nimissä, mutta uskon, että olemme valmiita viemään yhteiskuntaa sellaiseen suuntaan, jossa jokainen on kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu. Tätä rakennetta ei ole vielä olemassa, joten se on luotava. Askel siihen suuntaan olisi kaupunginosavaltuustot, kansalaisaloitteet (jotka oikeasti johtavat johonkin) sekä sitovat kansanäänestykset. Tässä tilanteessa ei ole syytä pelätä, että ihmiset olisivat epäpäteviä päättämään poliittisista asioista, koska ne samat idiootit valitsevat myös edustajansa pääättämään samoista asioista nojaten täsmälleen samoihin tieto- ja kokemusmaailmoihin.

Terveydenhuolto

"Terveet kelat terveessä ruumiissa."

Yksi tärkeimmistä mittareista, joita voidaan käyttää mahdollisuuksista olla täysivaltaisia yhteisön jäseniä, on pääsy terveydenhuoltoon. Lama-aikana Suomessa otettiin käyttöön palvelumaksut terveydenhuollon puolella. Nyt olisi jälleen aika luopua niistä.

Aalto-yliopistosta taideyliopistoon

"Jo Saarikoski kaipasi Topelius-akatemiaa."

Uusi aaltoinnovaatiotekniikkamuseo-opisto on yksi esimerkki siitä, kun jottain pittäs tehrä, mutta ei tiedetä mitä. Vastauksena rakennetaan yliopistoa, johon liitetään kolme yliopistoa (TaiK, TKK ja Kauppakorkea), yksityistetään hallitus sekä suljetaan henkilökunta ja opiskelijat mahdollisimman kauas päätöksenteosta.


Toisaalta koulujen yhdistämiset eivät ole aina huonoja. Esimerkiksi helsinkiläisten taideyliopistojen yhdistäminen saattaisi oikeasti auttaa enemmän kaikkia oppilaita ja opettajia kuin yliopistojen osat konsanaan. Teatterikorkeakoulu, Taideteollinen Korkeakoulu, Sibelius-akatemia, Kuvataide-akatemia sekä Helsingin yliopiston taiteentutkimus voitaisiin yhdistää yhdeksi kouluksi, jonka sisällä opiskelijat voisivat opiskella monimuotoisesti sekä elokuvaa, teatteria, runoutta kuin lavastustakin.